Migreenistä
Viikonlopun hiljaisuus johtuu juuri tuosta otsikosta. Paljon olisi asioita ja aiheita mielessä mutta tuo migreeni sammuttaa mun kyvyn kirjottaa tai ilmaista itseäni niinkuin haluaisin. Menee ihan kuin sumussa koko ajan.
Mulla migreeni todettiin jo alle kouluikäsenä, ensin tietysti piti tutkia epilepsiat ja aivokasvaimet ja ties mitkä vaihtoehdot pois alta. Mutta no, migreeni sieltä löytyi. On tullut muutaman kerran istuttua pää täynnä piuhoja ja kyllä niiden irti ottaminen hiuksien seasta aina sattui - vaikka sai valita miten hienoja tarroja sairaanhoitajatädin purkista tahansa.
Kävin tänään lääkärillä aiheen tiimoilta ja hän ehdotti että jospa kokeilisin estolääkitystä - uudenlaista. Ei mitään keskushermostoon vaikuttavaa vaan uutta verenpainelääkettä - siis lääke pitää verisuonet rentoina ja avoinna. Estolääkitykseksi on tutkimusten mukaan riittänyt pienempi annos kuin normaalikäytössä.
Eniten ehkä tässä migreenissä harmittaa se, että ainakin puolet kohtauksista voisi olla estettävissä omalla toiminnalla. Viikonloppuna tuli hivenen pidempiä ruokataukoja (koska oli niin mukavaa tekemistä) ja sitten kun pääsi kotiin, söi kaikkea höttöä ja suklaata pahimpaan nälkään ja no kappas vaan - nyt mennään toista migreenipäivää. Tämähän nyt on sitä kuuluisaa mustatuntuuettä-tietoa mutta koska parempaa ei ole saatavilla niin tämän pohjalta mennään. Tai yritetään mennä. Miten sitä niin helposti sortuu siihen nälkäsuklaaseen.
Toisaalta oon huomannut että migreeniä ennen mulla on ihan järjetön makeanhimo, joten en osaa varmasti sanoa syytä ja seurausta. Ehkä tämä on sellainen kaksisuuntainen juttu ja vähän noidankehäkin - pitäisi muistaa syödä hyvin vaikka tekisi mieli makeaa, ehkä migreenikin tulisi hillitympänä.
Kaikkeen tietysti ei voi vaikuttaa, ei stressiin ja esimerkiksi lapsista johtuviin valvomisiin. Enkä koe ehkä mielekkääksi elää jatkuvasti kellon kanssa ja todella tarkkaa rutiinia noudattaen - haluaisin löytää tasapainon vaihtelevan arjen ja migreeninhallinnan välillä. Tätä lähden tässä myös tavoittelemaan.
Joten nyt ihan kirjallisena versiona lupaan itselleni että ne suklaat jää jo kaupan hyllylle. Paitsi silloin tällöin herkkupäivinä ja silloinkin ne syödään vasta ruuan jälkeen. Ei ruuaksi. Ei nälkään.
Muuten on ensimmäisestä viikosta hyvä fiilis. Ei aina voi ihan putkeen mennä ja jospa tästä vahingosta viisastuneena antaisin nyt mahdollisuuden itselleni kokeilla kuinka migreenit helpottaisivat jos keskittyisin siihen mitä laitan suuhun ja mitä en. Ja milloin laitan.
Latasin puhelimeen mindfulness-sovelluksia ja niitä sitten olen kuunnellut. Eilen poikien hyppiessä ninjahyppyjä sohvalta vieressä. Aika hyvin pystyi kuvittelemaan itsensä solisevan puron varteen, rauhaisaan ja turvalliseen paikkaan. Tänään aamubussissa kun kaksi vanhaa naista alkoi riidellä keskenään siitä, pitääkö bussin odottaa jokaista hidasta vanhusta vai ei. Se oli jo hankalampaa, uteliaana teki mieli kuunnella tarkemmin mitä siellä noiduttiin ja manattiin. Olisi tehnyt mieli suositella sitä kuuntelemaani äänitettä myös heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti